Odotan, jokainen päivä ja yö.
Ollakseni kokonainen, sylissäsi.
Minä tiedän, että sinä rakastat minua.
Olen täydellinen, mielessäsi.
Minä opettelen uskomaan, että sinä rakastat minua.
Ollakseni rehellinen, uskonkin.
Minkä peloltani ehdin.
Ymmärrätkö,
mitä enemmän sinä rakastat minua,
sitä voimakkaammin minä pelkään.
Elän mennyttä elämää,
tullakseni ehyemmäksi, sisälläni.
Odotan, menneisyys luovuttaa minut kahleistaan.
Sinä rakastat minua.
Niin yksinkertaista se on.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Universumisi Valtiatar
VastaaPoistaHerätän sinut aamuisin pakahduttavalla halulla.
Olen makeus aamukahvissasi.
Olen kutitus ihosi alla, kun pukeudut.
Olen vilun väre, kun käynnistät kylmän autosi.
Olen harha-ajatus, ennen kun ryhdyt työhösi.
Olen virtuaalinainen lounastunnillasi.
Olen lämmin ajatus kesken työpäivän.
Kurkistan salaisiin ajatuksiisi.
Härnään keskittymistäsi.
Kuulen, kun hyräilet mielessäsi rakkauslaulua.
Lähetän rauhoittavan ajatuksen, kun kiihdyt jostain.
Olen toiveajatus, kun puhelimesi soi.
Kutsun kotiin, kun päivän työt on tehty.
Olen fenkolin tuoksu, kun laitat päivällistä.
Olen patti, jonka saat sulkematta jääneestä kaapin ovesta lyötyäsi siihen pääsi.
Olen kiihkeä mielipide, kun luet päivän lehtiä.
Tuon sinulle uutiset pohjoisesta.
Olen ä-pisteesi, kun kirjoitat kauppalappua.
Olen punaviini, jota siemailet ilalla.
Olen ajatuskatkos, kun kirjoitat artikkelia.
Olen hymy, joka katsoo sinua illan tullen peilistä ja kertoo, että olet onnellinen mies.
Olen puhelintyttösi, joka pitää sinut iltaisin hereillä.
Olen hyvän yön suudelma, jonka kuvittelet mielessäsi.
Olen raukeus, joka antaa sinulle levollisen unen.
Olen uni huomisesta, joka tulee ensi yön jälkeen.
Huomenna kaikki kuviteltu on totta. Lupaan sen.
Tahdon niin, koska rakastan sinua.