Odotan, jokainen päivä ja yö.
Ollakseni kokonainen, sylissäsi.
Minä tiedän, että sinä rakastat minua.
Olen täydellinen, mielessäsi.
Minä opettelen uskomaan, että sinä rakastat minua.
Ollakseni rehellinen, uskonkin.
Minkä peloltani ehdin.
Ymmärrätkö,
mitä enemmän sinä rakastat minua,
sitä voimakkaammin minä pelkään.
Elän mennyttä elämää,
tullakseni ehyemmäksi, sisälläni.
Odotan, menneisyys luovuttaa minut kahleistaan.
Sinä rakastat minua.
Niin yksinkertaista se on.
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)