Avioliittoon

Kesä on rakkauden aikaa, sanotaan.

Viime lauantaina istuin Rakkaani kanssa kirkossa ja seurasin vihkitoimitusta. Upseerit seisoivat kunniavartiossa, sulhanen oli komea ja morsian kaunis. Kuuntelin kirkkoherran puhetta morsiusparille, kuinka rakkaudessa on kysymys tahtomisesta. Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä.

Avioliitto on rakkauden kulttuurinen ilmentymä, sen sosiaalinen ilmaus. Täytyy myöntää, etten miettinyt moista seuraavana aamuna Lemmen Töitä tehdessäni. Rakkaani keho on silkinpehmeä, sen pinta kimmeltää ja kutsuu syliinsä.

Kotimatkalla poikkesimme luostariin. Mietin, mikä paikka tämä on. Opin myöhemmin, että kysymys on kristillisen kilvoituselämän elämisestä, Jumalan tahdon noudattamisesta. Luin myös, että luostarielämän vaihtoehtona on avioliitossa eläminen, on kysymys kristillisistä ihanteista.

Tultuamme kotiin rakastelimme. Söimme ja saunoimme. Menimme nukkumaan onnellisina toisistamme. Mutta onko tämä Rakkautta, ennen kuin menemme naimisiin? Missä määrin Rakkaus on yksityinen, missä määrin julkinen asia?